Kuoleman soidintanssi

Kuolema on syvä hypnoosi
jota pelkäämme mutta johon pyrimme
tai saavumme huomaamatta vaikka emme tahtoisi

Elämä on kuoleman soidintanssi
jossa pörhistämme höyhenemme
jotta sielumme olisi kaunis ja hohtaisi väreissä
taivaan porteilla;

Jotta erottuisimme niistä jotka eivät yrittäneet
vaan ajelehtivat vuodesta toiseen
hiipivät harmaina seiniä pitkin
ja keräsivät materiaa viisauden sijasta

Kuolemalla ei ole vaihtohtoja
se tulee vääjäämättä
mutta unenkaltaisena se sysää meidät päättymättömään tyhjiöön
joka ei hylkää
vaikka juoksisimme sitä pakoon.

Kuolema on aallonmurtaja
jonka kärjessä me keikumme
veroen vajoamasta aallokoihin
varoen vajoamasta ikuiseen tyhjiöön joka voi paljastua paratiisiksi jossa enkelit
laulavat kauniisti puiden latvoissa
ja harmoniaa voi koskettaa kädellä; Luoda ajatuksillaan maisemia
levittää värejä mielen siveltimellä.

Kuolema on syvä hypnoosi
jonka sylissä meillä on turvallista kellua
jonka syliin meillä on turvallista vajota.

Katso kaunista kukkaa

Katso kaunista kukkaa jonka olet tallata
sillä se voi kasvaa sydämeesi asti
se voi valaista hehkullaan sinun sielusi

kaksi kertaa me katsomme jalkoihimme kadulla
katse seinissä ja ajatukset kauppalistassa
vaikka joskus ohimennen
kaunis näky pysäyttää-
auringon säde puiden oksien lomassa,
kaunis lapsi ruohikolla kiharat sädehtien
kävelemässä kohti huomisen haasteita
tietämättömänä siitä kaikesta joka on vielä näkemättä.

Katso kaunista kukkaa jonka olet tallata
sillä se voi jäädä sinulta huomaamatta
ja voit kävellä katse asfalttiin luotuna
betoniviidakossa
mieli olevassa

unohtaen sen kuka oikeasti olet

Sillä et sinä ole sinä
olet vain oma haarniskasi
jonka unohdat elämäsi iltana.

Kuuntele linnunlaulua
sillä se voi kertoa sinulle tarinoita
siitä mitä sinun tulisi huomata
ja oikeasta itsestäsi jonka olet kadottaa
korkeiden talojen keskellä tarpoessasi.

Ei tämä kaikki ole tässä.