Et enää tunnu viiltona sydämessäni. Et enää tunnu.
Sinä annoit minulle enemmän
kuin aiemmin olen edes ymmärtänyt.
Sinä annoit minulle esimerkin
miltä tuntuu kun puhuu vain itsestään eikä kuuntele
On olemassa muttei läsnä
Katso kohti muttei näe.
Ennen sinua olin kuin robotti
- vajavaisesti tehty keinoäly ilman sielua.
Riidan, tuskan ja ahdistuksen kautta
sinä opetit minulle
että ei voi rakastaa muita ellei ensin rakasta itseään.
Ilman sinua en olisi se joka olen juuri nyt.
Nukuin satavuotista unta, sinä herätit minut
vaikket ollut prinssi valkoisella ratsullaan.
Sinun haarniskasi oli ruosteessa
ja hevosesi jalkapuoli
ja linnasi pieni luola korkean betonivuoren laella
mutta sinä herätit minut.
Nyt olen täydellisen valveilla. Ja prinssinikin saapui- ei hevosella
vaan vanhalla ja ruosteisella Peugeotilla.
Hänen kanssan löysin paratiisin.
Ilman sinua olisin yhä unessa
ja ikuisesti yksin.